Et ole yksin: miksi puhuminen muille lemmikkinsä menettäneille auttaa

Lemmikin suru voi tuntua yksinäiseltä, kun ympärilläsi olevat ihmiset eivät ymmärrä. Miksi sen jakaminen muiden kanssa, jotka ovat kokeneet saman, auttaa, ja lempeitä tapoja aloittaa.

Kun lemmikki kuolee, talo hiljenee tavalla, jota on vaikea selittää. Ja sitten, usein, tapahtuu jotain muuta: maailma jatkaa kulkuaan ikään kuin mikään ei olisi muuttunut. Työkaverit kysyvät viikonlopustasi. Joku sukulainen sanoo, että aina voi hankkia uuden. Huomaat itkeväsi autossa ja pitäväsi sen omana tietonasi, koska et ole varma, ymmärtäisikö kukaan.

Jos olet juuri nyt siinä pisteessä, tämä opas on sinulle. Ei kertomaan, miltä sinun pitäisi tuntea, vaan selittämään, miksi edes yhden ihmisen löytäminen, joka todella ymmärtää, voi merkitä niin paljon – ja miten hänet voi löytää.

Miksi lemmikin suru voi tuntua niin yksinäiseltä

Ihmiset, jotka tutkivat surua, kutsuvat menetystä, jota muut eivät täysin tunnusta, nimellä oikeudeton suru. Se on surua, jolle ei ole hautajaisia, ei vapaapäivää töistä eikä ketään tuomassa ruokaa ovelle. Lemmikin menettäminen on yksi yleisimmistä esimerkeistä. Rakkaus oli todellista ja osa jokaista päivää, mutta surun odotetaan usein olevan lyhyt ja yksityinen.

Se kuilu sen välillä, miten paljon se sattuu ja miten vähän sitä tunnustetaan, saa niin monet ihmiset tuntemaan itsensä eristetyiksi. Saatat jopa miettiä, onko sinussa jotain vialla, kun olet näin surullinen. Ei ole. Menetit kumppanin, joka oli osa jokaista tavallista hetkeä elämässäsi: aamurutiini, lenkki, lämmin paino sängyn jalkopäässä. Tietenkin se sattuu.

Monet kantavat surunsa myös yksin, koska eivät halua olla taakaksi tai koska ovat jo kerran kuulleet "se oli vain kissa" eivätkä kestä kuulla sitä uudelleen. Hiljaisuus tuntuu turvallisemmalta. Mutta hiljaisuus voi myös tehdä kivusta raskaampaa.

Mikä muuttuu, kun joku ymmärtää

On laajalti ymmärretty, että muiden ihmisten tuki auttaa meitä selviytymään menetyksestä. Lemmikin kohdalla tuki, joka auttaa eniten, tulee usein ihmisiltä, jotka ovat itse kokeneet saman. Tässä syy.

• Sinun ei tarvitse selittää. Joka on menettänyt koiran, tietää, miksi et pysty siirtämään vesikuppia. Sinun ei tarvitse perustella, miten suuri surusi on.
• Tunteesi alkavat tuntua normaaleilta. Kun kuulet jonkun toisen sanovan "minäkin tunsin syyllisyyttä viikkoja" tai "minäkin kuuntelen yhä häntä ovella", se kertoo sinulle, että se mitä käyt läpi on surua, ei merkki siitä että olisit hajoamassa.
• Syyllisyys kevenee, kun siitä puhuu ääneen. Melkein jokainen lemmikkinsä menettänyt kysyy "mitä jos olisin huomannut aiemmin?" tai käy läpi hyvästelemisen päätöstä yhä uudelleen. Kun sen sanoo ääneen jollekin ystävälliselle, joka on esittänyt saman kysymyksen, se usein hellittää otettaan.
• Lemmikkisi saa tulla muistetuksi. Sen kertominen, kuka hän oli, hänen hassut tapansa, tapansa tervehtiä sinua, pitää hänet lähellä. Ihmiset, jotka ymmärtävät, haluavat kuulla sen.
• Näet, että suru muuttuu. Keskustelu jonkun kanssa, joka on kulkenut matkaa hieman pidemmälle, näyttää sinulle, että terävin kipu todella pehmenee, vaikka rakkaus säilyy.

Sen ei tarvitse olla iso keskustelu

Yhteyden luominen muihin ei tarkoita, että täytyy istua piirissä ja jakaa tunteitaan, vaikka jotkut kokevat sen hyvin hyödylliseksi. Se voi olla paljon pienimuotoisempaa:

• Viesti ystävälle, joka menetti oman lemmikkinsä viime vuonna: "Ajattelen jatkuvasti sitä, mitä sinä kävit läpi. Nyt ymmärrän sen."
• Kun lukee muiden tarinoita lemmikin menetyksen yhteisössä ja tajuaa, että ne kuulostavat aivan omiltasi.
• Kirjoita muutama rivi lemmikistäsi jonnekin, missä muut voivat nähdä ne.
• Sytytän kynttilän jonkun toisen lemmikille ja tiedän, että joku jossain saattaa sytyttää kynttilän omallesi.

Pienet yhteydet merkitsevät. Vaikeana iltana tieto siitä, että tuntematon pysähtyi muistamaan kumppaniasi, voi olla yllättävän lohdullista.

Miten aloittaa, kun et tiedä, mitä sanoa

Jos haluat ottaa yhteyttä mutta et tiedä miten, tässä on muutama lempeä tapa aloittaa:

• "Menetin koirani tällä viikolla, ja se on raskaampaa kuin odotin. Saanko kertoa sinulle hänestä?"
• "Sinulla oli kissasi vuosia. Miten selvisit ensimmäisistä viikoista?"
• "En tarvitse neuvoja. Haluan vain puhua hänestä hetken aikaa."

On ihan okei sanoa, mitä tarvitset. Jotkut haluavat puhua viimeisestä päivästä. Toiset haluavat jakaa vain iloisia tarinoita. Toiset haluavat vain seuraa itkiessään. Ihmiset, jotka ovat kokeneet lemmikin menetyksen, ymmärtävät yleensä kaikki kolme.

Kun läheisimmät ihmisesi eivät ymmärrä

Joskus ne ihmiset, joiden varaan yleensä nojaat, ymmärtävät vähiten: kumppani, joka ei ollut yhtä kiintynyt, vanhempi, joka kasvoi näkemään eläimet eri tavalla, esihenkilö, joka odottaa sinua takaisin työpöytäsi ääreen seuraavana aamuna. Se ei tarkoita, etteivät he välittäisi sinusta. Se voi yksinkertaisesti tarkoittaa, etteivät he voi tuntea juuri tätä menetystä samalla tavalla kuin sinä.

Nyt voi auttaa, jos odotat heiltä vähän vähemmän ja etsit ymmärrystä muualta: ystävästä, joka on eläinihminen, tukiryhmästä, verkkoyhteisöstä. Et korvaa elämäsi ihmisiä. Löydät vain oikeat kuuntelijat tälle osalle sitä.

Ja jos joku sanoo jotain loukkaavaa, sinulla on lupa lopettaa keskustelu. "Hän oli minulle enemmän kuin lemmikki" on täydellinen lause.

Suremme yhdessä perheenä

Kun perheen lemmikki kuolee, kaikki talossa menettävät hänet samaan aikaan, mutta jokainen surettaa eri tavalla. Lapset saattavat kysyä samoja kysymyksiä yhä uudelleen. Yksi aikuinen saattaa haluta puhua, kun taas toinen vetäytyy hiljaiseksi. Yhdessä sureminen voi olla yhtä yksinkertaista kuin yhteisen lempimuiston jakaminen päivällisellä, valokuvien selaaminen tai yhdessä päättäminen siitä, miten haluatte muistaa hänet. Lapsia erityisesti auttaa se, että he näkevät aikuistenkin olevan surullisia ja että asiasta on turvallista puhua.

Olemalla se henkilö jollekin toiselle

Monet surevat ihmiset huomaavat, että toisten lohduttaminen lohduttaa myös heitä itseään. Kun tietää, miten yksinäiseltä lemmikin menetys voi tuntua, alkaa huomata sen muissa. Lyhyt viesti ystävälle, jonka kissa on kuollut, tai kynttilä vieraan koiran muistoksi voi merkitä enemmän kuin arvaatkaan. Se on myös tapa kantaa oman lemmikin rakkautta eteenpäin.

Jos siitä tulee liian raskasta

Suru ei ole sairaus, mutta joskus siitä tulee enemmän kuin yksi ihminen jaksaa kantaa. Jos viikkoja kuluu etkä saa nukuttua, syötyä, tehtyä töitä tai selviydyttyä päivästäsi, tai jos tunnet toivottomuutta, puhuthan lääkärille tai jollekin luotettavalle ihmiselle. Ilmaisia ja luottamuksellisia auttavia puhelimia löydät maastasi osoitteesta findahelpline.com. Jos tunnet koskaan olevasi turvaton, soita heti paikalliseen hätänumeroon.

Paikka, jossa muut muistavat kanssasi

Light a Paw on ilmainen 3D-muistohalli, jossa lemmikkisi voi saada paikan seinältä kuvansa ja kynttilän kera. Rekisteröitymistä ei tarvita. Monista maista tulevat vierailijat kulkevat hallin läpi, sytyttävät kynttilöitä muiden perheiden lemmikeille ja jättävät ystävällisiä viestejä. Moni kokee, että kun sytyttää kynttilän toisen puolesta, halli tuntuu hieman vähemmän yksinäiseltä – ja niin tuntuu omakin suru.